KASKAS

Ilta hämärtyy La Morrassa

La Morra

Aamupalanäkymä

Torino jäi taakse ja siirryimme tuttuihin maisemiin Baroloon. Kahtena aikaisempana vuotena (satavuottamatkassa.blogspot.fi ja satakaksvuottamatkassa.blogspot.fi) olemme yöpyneet Albassa, mutta tänä vuonna varasimme huoneiston aivan Barolon viinialueen sydämestä La Morra nimisestä kylästä. Ja kylläpä oli hyvä valinta ainakin majoituksen paikan kannalta. Olemme puolen kilometriä kylän kirkolta noin 500 metrin korkeudessa. Huoneistossamme on pieni piha ja sieltä avautuu näkymät yli koko Barolon alueen. Vasemmalla siintää Alba, suoraan edessä noin kolmesataa metriä alempana laakso ja alueen muut kylät omilla kukkuloillaan siellä täällä. Täällä todella tuntee olevansa viinialueen keskellä. Meillä on pihaa noin 4 metriä talon seinästä ja siitä sitten alkaa viinitarha. Vaikka paljon olen matkustanut ja monessa paikassa yöpynyt niin en kyllä muista yhtä hienoa näkymää.

Villa Carita alarinteestä nähtynä. Huoneistomme on alatalon vasemmassa päädyssä

Majapaikkamme omistaa Bocchinon perhe, Cinzia ja Eugenio. Heillä tämä majatalon pyöritys on vain pieni lisä ja varsinaisesti he pyörittävät pientä viinitilaa. Tai oikeastaan tila on väärä nimi (mutten parempaakaan termiä tähän keksinyt). Täällä on tapana, että saman ”tilan” viinipalstat ovat siellä täällä ympäri viinialuetta. Itse viinin valmistamo on sitten pistetty pystyy jonnekin. Osa niistä on ihan keskellä kylää ja osa jossakin viinitarhojen keskellä. Bocchinojen viinin valmistamo on läheisessä Santa Marian kylässä (joka tietenkin näkyy pihaltamme 3 kilometrin päässä). Bocchinoilla on yhteensä viisi hehtaaria viinitarhoja ja kaikki hiukan eri paikoissa. Tässä ihan talon lähellä puolen kilometrin päässä he viljelevät nebbiolo-rypälettä, josta tekevät barolo viiniä. Barolo nimeä saa käyttää ainoastaan Barolon alueella viljellystä, nebbiolo-rypäleestä tehdystä, vähintään kolme vuotta tammitynnyrissä kypsytetystä viinistä. Lisäksi Bocchinoilla on muutama palsta barbera-rypälettä lähellä viininvalmistamoa ja nebbiolaa lähellä Roddin kylää. Tästä jälkimmäisestä he tekevät Langhe nebbiola –viiniä (eikä siis Baroloa), koska viinipalsta sijaitsee muutaman kilometrin Barolon alueen ulkopuolella.

Tuon yllämainitun kuulin talon isännältä. Kun tapasimme Eugenion taloon tullessamme, tietysti kysyin mahdollisuutta tutustua hänen viinitilaansa. Yhteinen aika löytyi ja isäntä itse lähti oppaaksi majapaikasta kohti viininvalmistamoa. Kyseessä on suht’ pieni talo, jossa on pieni, melko vaatimaton maistelutila/keittö ja pari isompaa tilaa viinin valmistukseen ja säilytykseen. Toisessa isommassa tilassa olivat viinin puristimet ja neljä isoa terästankkia viinin käyttämiseen. Toisessa tilassa oli muutamia isoja tammitynnyreitä (iso siis tarkoittaa noin muutaman tuhannen litran tynnyreitä) ja muutamia hiukan pienempiä. Yksinkertaiset paperilaput kertoivat mitä missäkin on: barolo 2012 tuossa tynnyrissä ja barbera tuossa toisessa. Suurin osa viinistä oli kuitenkin jo pulloissa odottamassa etikettejä, jotka liimataan pulloihin vasta kun pullo on lähdössä viinitilalta. Bocchinot tuottavat vuodessa noin 24 000 pulloa viiniä, jota markkinoivat ja myyvät ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Japania. Eiköhän noista jokunen tartu meidänkin mukaan auton perään.

Käymistankkeja

Tutustuimme viinin valmistukseen ja säilytykseen sekä tietenkin maistelimme viinejä. Eugenio avasi meille barbera, nebbiolo ja kaksi eri vuosien barolo pulloa. Hän kertoi maistelun lomassa omasta viinintekofilosofiastaan. Viinit ovat luomuviinejä ja isäntä kertoi hyvin mielellään mitä se käytännössä tarkoittaa. Ihan kaikkeen ei kyllä löytynyt yhteistä kieltä ja se kompostituoteilla lannoittaminen jäi hiukan auki. Homeen ja tuhohyönteisten torjuntaa Bocchinot käyttävät kaikenlaisia luonnon omia tuotteita kuten nokkosista tehtyä jauhoa, joka sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan viiniköynnösten päälle. Myös rikkaruohoja siedetään enemmän kuin kemikaaleihin luottavilla tarhoilla.

Ylpeä isäntä esittelee viinejään

Omasta historiastaan Eugenio kertoi alun perin lukeneensa taloustiedettä, vaimon isoisältä kuitenkin jäi pieni viinipalsta 90-luvulla ja hän vaimonsa kanssa päätti perustaa oman viinitalon. Siitä tarhojen määrä on hiukan kasvanut nykyiseen laajuuteen. Lisääkin olisi ollut äskettäin tarjolla, mutta kuulemma hinta oli tullut esteeksi. Lähtöhinta hehtaarista viinitarhaa Barolossa on 400 000€. Sinänsä viinitarhat ovat viime aikoina olleet hyvä sijoitus ja ne ovat pitäneet hyvin hintansa viime vuosien taloudellisissa myrskyissä.

Ilta La Morrassa

Illan hiljalleen hämärtyessä on mukava istuskella päivällisen jälkeen pihalla hyvää valkoviiniä ja mansikoita nauttien. Laaksossa valot syttyvät pikku hiljaa ja linnun laulavat pitkin viinitarhoja. Käki kukkuu jossakin lähellä ja kirkon kellot soittavat. La Morrassa on kahdet kirkonkellot, joista toiset soivat tasatunnein ja toiset jostakin syystä 4 minuuttia yli tasatunnin.  Mutta yksi ääni on yli muiden: kaskaiden soitto kuuluu joka suunnasta melko hypnoottisella tavalla. Siitä muuten tuo otsikko. Aina puhutaan kaskaiden soitosta, mutta mikäs oikein on yksikkö tuosta hyönteisen nimestä. No se on kaskas.

Giro d’Italia

Pink

Torstaina oli Barollossa tai oikeastaan kaikkialla Barbarescon ja Barolon välillä suuri päivä. Giro d’Italian (siis pyöräilykilpailu Italian ympäriajo) etappi ajettiin tänään. Ympäriajossa on 22 päivä etappia, joiden keskipituus on jossakin 160 km tietämillä. Suurin osa etapeista on ryhmälähtöjä ja etapin voittaa ensiksi maalin tullut. Tänään oli kuitenkin vuorossa henkilökohtainen aika-ajo 42 km Barbarescosta Baroloon. Siinä kilpailijat lähtevät minuutin välein kelloa vastaan ja peesaaminen on kielletty. Siis koetetaan ajaa etappi niin lujaa kuin päästään alusta loppuun.

Lähdimme aamupäivällä yhdentoista kiepeissä laskemaan fillareilla La Morrasta kohti 200 metriä alempana olevaa Baroloa ja etapin maalipaikkaa. Minulla oli oma pyörä mukana ja Tiina sai talosta lainaksi vanhan painavan maastopyörän esiasteen. No pienellä laitolla siitä sai ihan ajettavan. Olimme yrittäneet katsella säätiedotuksia, jotka olivat aivan samanlaisia kuin kaikkina muinakin päivinä tällä viikolla. Sadetta oli ennustettu, mutta niin oli ennustettu alkuviikon joka päiväksi eikä tippaakaan ollut satanut. Joten ei sadevaatteita mukaan. Matkassa olisi ollut kolme vedenpitävä takkia, sadeviitta sekä muutamia sateenvarjoja.

Matkaa alas on noin 5 km ja mitä lähemmäksi Baroloa laskeuduimme sitä enemmän alkoi näkyä ihmisiä, autoja ja eritoten poliiseja. Itse kylässä oli melkoinen hässäkkä päällä vaikka ensimmäisen ajajan maaliin tuloon oli vielä muutama tunti aikaa. Sponsorien kojut olivat täyttäneet kylän tarjoten kaikenlaista rihkamaa ja maistiaisia. Väkeä oli paljon enkä kyllä koskaan muista nähneeni yhdessä paikassa niin paljon maantiepyörijä ja pyöräilijöitä. Liikkeellä oli ketjunpöyrittäjiä teinistä vaariin niin naisia kuin miehiä. Ja pyöriä myös oli kaikenlaisia. Joku harrastaja ajoi vanhalla teräsrunkoisella Bianchilla ja joku toinen taas kymppitonnin hintaisella hiilikuiturunkoisella sähkövaihdepyörällä. Mutta yhteistä kaikille tuntui olevan rakkaus lajiin.

Jussi

Asetuimme aluksi mutkaan sadan metrin päähän maalista viinitarhan rinteelle. Aikaa oli vielä pitkälti toista tuntia ensimmäisen kilpailijan saapumiseen. Paikalliset juontajat pitivät kisatunnelmaa yllä (vaikka emmehän me siitä mitään tajunneet). Ja sitten tuli se sade – ei mikään kaatosade, mutta harvakseltaan isoja pisaroita lyhyissä kuuroissa. Olin laskenut, että ainoa kisassa mukana oleva suomalainen kilpailija, Jussi Veikkanen, tulisi maaliin noin 80 minuuttia ensimmäisen kilpailijan jälkeen. 

Muutaman kymmen ajajan maaliin tulon seurattuamme siirryimme vielä lähemmäs maalia erään talon katoksen suojiin. Sade ei ollut enää mitään ihan pientä ja ukkonenkin alkoi jyrähdellä. Katoksen suojasta katselimme kuinka kuskit yksi toisensa jälkeen puski lyhyen maalimäen ylös. Noin 5 minuuttia ennen kun olin laskenut Veikkasen saapuvan sade taukosi ja siirryimme radan viereen, mellakka-aidan taakse 50 m maalista. Pari minuuttia siinä seisottuamme taivas aukesi ja vettä satoi oikein kunnolla. Ja ne sateen pitävät takithan olivat kämpillä. Muutama minuutti laskettua aikaa myöhemmin Jussi kurvasi näkyviin. Suomen liput liehumaan ja kova huuto sai Jussinkin sateen kastelemille kasvoille hymyn. Tarvosipa hän jopa ylävitosia, joten ei tainnut siinä vaiheessa olla enää ihan kaikki pelissä.

BMC:n tallipäälikkö ja hänen autonsa

Kilpailun kärjen maaliintuloon oli vielä muutama tunti aikaa, joten päätimme tutustua uudelleen kisakylän tarjontaa. Melkoinen markkinameininki oli menossa. Kävelimme hiukan sivummalle ja löysimme itsemme kilpatallien huoltoautojen keskeltä: hienoja autoja ja vielä hienompia pyöriä

Etapin voittaja Uran lähestyy maalia

autojen katoilla. Joitakin hiukan tuntemattomampia kilpailijoita sukkuloi autojen lomassa. Kierroksemme jälkeen palasimme takaisin reitin varteen, mutta tällä kertaa hiukan kauemmas maalista noin 300 metrin päähän. Ja tässä vaiheessa sadekin oli kokonaan lakannut. Yksitellen enemmän tai vähemmän väsyneet kilpailijat tahkosivat ylös maalimäkeä. Kansa hurrasi kaikille, mutta äänekkäimmän kannustuksen tietenkin saivat italialaiset. Lopulta alkoi tulla etapin ratkaisun hetket. Kisakuulutuksista oli jo saatu ennakkotietoa matkan varrelta, että kolumbialainen Rigobertto Uran suorastaa lentäisi reitillä. Ensin kärkinimistä tuli italialainen Ulissi, joka meni kärkeen, sitten puolalainen Majka ja vain hetken hänen jälkeen Uran. Kilpailua tähän päivään asti johtaneella ja pinkissä johtajan paidassa ajavalla Cadel Evansilla olisi nelisen minuuttia aikaa ohittaa meidät pysyäkseen paidassa (siis pysyäkseen kokonaiskilpailun johdossa). Kolme minuuttia kulunut eikä Evansia näy. Helikopteri tosin on jo tuossa kukkulan takana, joten ei hän kaukana ole. Neljä minuuttia – nyt meni paita vaihtoon ja samalla Evans ilmestyi näkyviin, mutta hänen kannaltaan liian myöhään. Lopputulokset: Uran voitti ylivoimaisesti etapin ja sai pinkkipaidan, Ulissi oli etapin toinen ja Evans kolmas. Huomenna kisa jatkuu seuraavalla lyhyellä 150 km etapilla. Uran säilyttänee paitansa ainakin seuraaville vuorietapeille asti, kenties kisan loppuun.

Evans irvistää, mutta paita meni jo

Iso pyörä

Sumun laskeutuessa La Morraan väsyneet ja märät päivään tyytyväiset kisaturistit polkivat mäen ylös takaisin kämpille. Sumu on muuten nyt illalla melkoinen. Pihalla ei näy kuin korkeitaan 50 metrin päähän, jos sitäkään. Vaikea sanoa kuin ei näe mitään.

Sumu on laskeutunut laaksoon ylle.

Perinteinen kuva Barolo-kyltin viressä

Loppukevennykseksi italialaista huipputekniikkaa