Pöyrälenkkejä ja viininmaistoa

Pöyräilymaisemaa

Alban ympäristössä ovat aivan mainiot maastot niin maatie- kuin myös maastopyöräilylle ja pyöräilijöitä näkee joka paikassa: pienet ja isommat porukat kiipeävät rinteitä, yksittäiset lähinnä keski-ikäiset miehet laskevat mäkiä alas yli viittäkymppiä kalju kiiltäen (siis ilman kypärää) ja kahviloiden terasseilla kommentoidaan edellistä nousua ”urheilujuomaa” siemaillen.

Maantiepyöräilyyn alueen kapeat tiet antavat sopivasti haastetta. Paikasta toiseen ei pääse suoraan vaan aina on kierrettävä jokin mäen tai kukkulan kautta. Ilman karttaa on eksymisen vaara melko suuri varsinkin, jos ei pysty hahmottamaan mielessään noin kymmenkunnan kylän sijainteja toistensa suhteen.  Kylillä on kyllä näköyhteys toisiinsa, mutta koska suoraa tietä ei ole, voi olla että päädyt aivan toiseen kylää mihin tähtäsit. Ja sitten nämä mäet. Niitä on sopivasti. Korkeuseroa on parhaimmillaan 400 metriä ja jyrkkyyttä löytyy ihan tarpeeksi. Jyrkin kohta, mihin itse olen törmännyt (en kylläkään tällä matkalla) oli 300 metriä nousua kahden kilometrin matkalla. Maastopyöräilyyn voi käyttää merkittyjä vaellusreittejä, jotka risteilevät viinitarhojen ja pienten metsiköiden keskellä mäeltä toiselle. Koska reitit ovat pääsääntöisesti suunniteltu kävelijöille, on paikka paikoin niin jyrkkiä kohtia, ettei niitä kyllä ajamalla ylös pääse.

Jyrkkää on, tämän mäen kyllä ajoin vain alas

... ja mutkan takana mäki jatkuu
ja jyrkkenee

Tällä kertaa itselläni oli mukana maatiemankeli. Asuimme siis mäen laella, tai oikeastaan muutama kymmen korkeusmetriä La Morran kukkulalta alaspäin. Sieltä kun lähti lenkille, niin ensimmäiset 4-5 kilometriä menivät aina tosi kevyesti – alamäkeen.  Tämä kyllä tarkoitti myös sitä, että takaisin oli aina ylämäki. La Morraan pääsi ylös kolmea tietä: yksi sopivan haastava mäki tai 2 suhteellisen kovaa mäkeä. Sopiva tarkoittaa nousua Barolon kylästä: 3 km ja 200 metriä nousua ja vain muutama sata metriä jyrkkää. Muut kaksi ovatkin sitten hiukan haastavampia: 4 km ja nousua 300 metriä ja yli 10% jyrkkyyttä (tie nousee 10 m sadalla metrillä) ehkäpä noin kilometri. On se hyvä, että vaihdoin jo kotona uuden kevyemmän takarataspakan – alkoi jo usko omiin voimiin hiipua mäen puolivälin jyrkissä kohdissa. Juuri kun olit noussut 100 metriä tosi jyrkkää mäkeä ennen helpottavaa mutkaa ja sen takana loivenevaa mäkeä huomaatkin, että eihän tämä tästä loivene vaan edessä aukeaa samaa jyrkkyyttä puolen kilometrin suora. Kääntöpuoli on sitten nuo alamäet – mikäs sen mukavampaa kuin lasketella serpentiiniä alas.

Tälläisiä merkkejä kaipaisi Suomeenkin

Koska pyöräilijöitä on paljon, ovat autoilijat myös tottuneet heihin ja ovat erittäin kohteliaita ja huomaavaisia. Ohittaessa jätetään puolitoistametriä väliä ja jos ei ohi siten pääse niin jäädään odottamaan sopivaa paikkaa – vaikka hitaasti ylämäkeä kivutessa. Samaa huomaavaisuutta toivoisi myös Suomessa.

  

Ennen mitään muuta tämä Barolon alue tunnetaan viineistään ja se näkyy kaikkialla. Mihin vain päänsä kääntää niin aina näkyy pääosin viiniviljelyksiä ja kaikilla teillä on vähintään sadan metrin välein kyltti opastamaan johonkin sadoista viinitiloista. Pääosin tilat ovat melko pieniä perheyrityksiä, mutta on joukossa muutama vähän isompikin. Kaikki ravintolat tarjoavat hyvin kattavan otoksen paikallisia viinejä, tosin ei sitten missään muualla tuotettuja. Täällä Italiassa viini katsotaan oikeutetusti elintarvikkeeksi ja sen tuottajat maanviljelijöiksi.

Valinnan vaikeutta

Paras

Juuri näinä viikkoina eri kylät järjestävät tilaisuuksia, joissa kylän tuottajat esittelevät ensi kertaa vuoden 2010 barolo-viinejään. Toki ne ovat pääosin vielä tosi nuoria juotavaksi ja vaativat kypsytystä jopa vuosikymmeniä. La Morran kylän vuoro esitellä viinejään oli nyt viikonloppuna.  Paikalliset tuottajat pitävät kylän keskustassa yllä pientä viininmyynti ja –esittelytilaa, Cantina Communale di la Morraa. Sinne oli järjestetty maistiaistilaisuus, jossa oli esillä 11 tuottajan 38 eri baroloa  - vertailun mahdollistamiseksi osa myös vanhempia kuin 2010. Sisäänpääsy oli 10 € ja siihen siis sisältyi kaikki maistelu ja eritoten viinien esittely. Tuottajat kertoivat viineistään ja niiden valmistuksesta – tosin yhteisen kielen löytyminen oli joidenkin kohdalla pieni haaste. Omasta mielestäni parhaimmaksi osoittautui Renato Ratti nimisen tuottajan Conca. Kävin myymälän puolella katsomassa mitähän se maksaisi ottaa mukaan – hiukan yli 60€/pullo. Kyseinen viini olisi parhaimmillaan kun täytän 70-vuotta.

Tietenkin pistäydyimme Serralungan turisti-infossa moikkaamassa Riikka Sukulaa. Riikka kertoi viinin kukinnon olevan juuri nyt kriittisimmillään ja seuraava viikko ratkaisen hyvin suurelta osin sen, kuinka hyvä sato tänä vuonna saadaan. Itse he olivat juuri tuoneet markkinoille vuoden 2010 barolonsa sekä 2012 barberan. Jotakin taisi päätyä myös meidän autonperäämme. Riikalla ei ollut haluamiamme pulloja siellä infossa, joten hän toi ne meille La Morraan myöhemmin samana iltana. Tämä jotenkin kuvastaa ihmisten avuliaisuutta ja ystävällisyyttä tällä suunnalla.

Ja matka jatkuu kohti alppeja.

La Morra jää taakse, näkymä huoneistomme katolta

KASKAS

Ilta hämärtyy La Morrassa

La Morra

Aamupalanäkymä

Torino jäi taakse ja siirryimme tuttuihin maisemiin Baroloon. Kahtena aikaisempana vuotena (satavuottamatkassa.blogspot.fi ja satakaksvuottamatkassa.blogspot.fi) olemme yöpyneet Albassa, mutta tänä vuonna varasimme huoneiston aivan Barolon viinialueen sydämestä La Morra nimisestä kylästä. Ja kylläpä oli hyvä valinta ainakin majoituksen paikan kannalta. Olemme puolen kilometriä kylän kirkolta noin 500 metrin korkeudessa. Huoneistossamme on pieni piha ja sieltä avautuu näkymät yli koko Barolon alueen. Vasemmalla siintää Alba, suoraan edessä noin kolmesataa metriä alempana laakso ja alueen muut kylät omilla kukkuloillaan siellä täällä. Täällä todella tuntee olevansa viinialueen keskellä. Meillä on pihaa noin 4 metriä talon seinästä ja siitä sitten alkaa viinitarha. Vaikka paljon olen matkustanut ja monessa paikassa yöpynyt niin en kyllä muista yhtä hienoa näkymää.

Villa Carita alarinteestä nähtynä. Huoneistomme on alatalon vasemmassa päädyssä

Majapaikkamme omistaa Bocchinon perhe, Cinzia ja Eugenio. Heillä tämä majatalon pyöritys on vain pieni lisä ja varsinaisesti he pyörittävät pientä viinitilaa. Tai oikeastaan tila on väärä nimi (mutten parempaakaan termiä tähän keksinyt). Täällä on tapana, että saman ”tilan” viinipalstat ovat siellä täällä ympäri viinialuetta. Itse viinin valmistamo on sitten pistetty pystyy jonnekin. Osa niistä on ihan keskellä kylää ja osa jossakin viinitarhojen keskellä. Bocchinojen viinin valmistamo on läheisessä Santa Marian kylässä (joka tietenkin näkyy pihaltamme 3 kilometrin päässä). Bocchinoilla on yhteensä viisi hehtaaria viinitarhoja ja kaikki hiukan eri paikoissa. Tässä ihan talon lähellä puolen kilometrin päässä he viljelevät nebbiolo-rypälettä, josta tekevät barolo viiniä. Barolo nimeä saa käyttää ainoastaan Barolon alueella viljellystä, nebbiolo-rypäleestä tehdystä, vähintään kolme vuotta tammitynnyrissä kypsytetystä viinistä. Lisäksi Bocchinoilla on muutama palsta barbera-rypälettä lähellä viininvalmistamoa ja nebbiolaa lähellä Roddin kylää. Tästä jälkimmäisestä he tekevät Langhe nebbiola –viiniä (eikä siis Baroloa), koska viinipalsta sijaitsee muutaman kilometrin Barolon alueen ulkopuolella.

Tuon yllämainitun kuulin talon isännältä. Kun tapasimme Eugenion taloon tullessamme, tietysti kysyin mahdollisuutta tutustua hänen viinitilaansa. Yhteinen aika löytyi ja isäntä itse lähti oppaaksi majapaikasta kohti viininvalmistamoa. Kyseessä on suht’ pieni talo, jossa on pieni, melko vaatimaton maistelutila/keittö ja pari isompaa tilaa viinin valmistukseen ja säilytykseen. Toisessa isommassa tilassa olivat viinin puristimet ja neljä isoa terästankkia viinin käyttämiseen. Toisessa tilassa oli muutamia isoja tammitynnyreitä (iso siis tarkoittaa noin muutaman tuhannen litran tynnyreitä) ja muutamia hiukan pienempiä. Yksinkertaiset paperilaput kertoivat mitä missäkin on: barolo 2012 tuossa tynnyrissä ja barbera tuossa toisessa. Suurin osa viinistä oli kuitenkin jo pulloissa odottamassa etikettejä, jotka liimataan pulloihin vasta kun pullo on lähdössä viinitilalta. Bocchinot tuottavat vuodessa noin 24 000 pulloa viiniä, jota markkinoivat ja myyvät ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Japania. Eiköhän noista jokunen tartu meidänkin mukaan auton perään.

Käymistankkeja

Tutustuimme viinin valmistukseen ja säilytykseen sekä tietenkin maistelimme viinejä. Eugenio avasi meille barbera, nebbiolo ja kaksi eri vuosien barolo pulloa. Hän kertoi maistelun lomassa omasta viinintekofilosofiastaan. Viinit ovat luomuviinejä ja isäntä kertoi hyvin mielellään mitä se käytännössä tarkoittaa. Ihan kaikkeen ei kyllä löytynyt yhteistä kieltä ja se kompostituoteilla lannoittaminen jäi hiukan auki. Homeen ja tuhohyönteisten torjuntaa Bocchinot käyttävät kaikenlaisia luonnon omia tuotteita kuten nokkosista tehtyä jauhoa, joka sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan viiniköynnösten päälle. Myös rikkaruohoja siedetään enemmän kuin kemikaaleihin luottavilla tarhoilla.

Ylpeä isäntä esittelee viinejään

Omasta historiastaan Eugenio kertoi alun perin lukeneensa taloustiedettä, vaimon isoisältä kuitenkin jäi pieni viinipalsta 90-luvulla ja hän vaimonsa kanssa päätti perustaa oman viinitalon. Siitä tarhojen määrä on hiukan kasvanut nykyiseen laajuuteen. Lisääkin olisi ollut äskettäin tarjolla, mutta kuulemma hinta oli tullut esteeksi. Lähtöhinta hehtaarista viinitarhaa Barolossa on 400 000€. Sinänsä viinitarhat ovat viime aikoina olleet hyvä sijoitus ja ne ovat pitäneet hyvin hintansa viime vuosien taloudellisissa myrskyissä.

Ilta La Morrassa

Illan hiljalleen hämärtyessä on mukava istuskella päivällisen jälkeen pihalla hyvää valkoviiniä ja mansikoita nauttien. Laaksossa valot syttyvät pikku hiljaa ja linnun laulavat pitkin viinitarhoja. Käki kukkuu jossakin lähellä ja kirkon kellot soittavat. La Morrassa on kahdet kirkonkellot, joista toiset soivat tasatunnein ja toiset jostakin syystä 4 minuuttia yli tasatunnin.  Mutta yksi ääni on yli muiden: kaskaiden soitto kuuluu joka suunnasta melko hypnoottisella tavalla. Siitä muuten tuo otsikko. Aina puhutaan kaskaiden soitosta, mutta mikäs oikein on yksikkö tuosta hyönteisen nimestä. No se on kaskas.

Giro d’Italia

Pink

Torstaina oli Barollossa tai oikeastaan kaikkialla Barbarescon ja Barolon välillä suuri päivä. Giro d’Italian (siis pyöräilykilpailu Italian ympäriajo) etappi ajettiin tänään. Ympäriajossa on 22 päivä etappia, joiden keskipituus on jossakin 160 km tietämillä. Suurin osa etapeista on ryhmälähtöjä ja etapin voittaa ensiksi maalin tullut. Tänään oli kuitenkin vuorossa henkilökohtainen aika-ajo 42 km Barbarescosta Baroloon. Siinä kilpailijat lähtevät minuutin välein kelloa vastaan ja peesaaminen on kielletty. Siis koetetaan ajaa etappi niin lujaa kuin päästään alusta loppuun.

Lähdimme aamupäivällä yhdentoista kiepeissä laskemaan fillareilla La Morrasta kohti 200 metriä alempana olevaa Baroloa ja etapin maalipaikkaa. Minulla oli oma pyörä mukana ja Tiina sai talosta lainaksi vanhan painavan maastopyörän esiasteen. No pienellä laitolla siitä sai ihan ajettavan. Olimme yrittäneet katsella säätiedotuksia, jotka olivat aivan samanlaisia kuin kaikkina muinakin päivinä tällä viikolla. Sadetta oli ennustettu, mutta niin oli ennustettu alkuviikon joka päiväksi eikä tippaakaan ollut satanut. Joten ei sadevaatteita mukaan. Matkassa olisi ollut kolme vedenpitävä takkia, sadeviitta sekä muutamia sateenvarjoja.

Matkaa alas on noin 5 km ja mitä lähemmäksi Baroloa laskeuduimme sitä enemmän alkoi näkyä ihmisiä, autoja ja eritoten poliiseja. Itse kylässä oli melkoinen hässäkkä päällä vaikka ensimmäisen ajajan maaliin tuloon oli vielä muutama tunti aikaa. Sponsorien kojut olivat täyttäneet kylän tarjoten kaikenlaista rihkamaa ja maistiaisia. Väkeä oli paljon enkä kyllä koskaan muista nähneeni yhdessä paikassa niin paljon maantiepyörijä ja pyöräilijöitä. Liikkeellä oli ketjunpöyrittäjiä teinistä vaariin niin naisia kuin miehiä. Ja pyöriä myös oli kaikenlaisia. Joku harrastaja ajoi vanhalla teräsrunkoisella Bianchilla ja joku toinen taas kymppitonnin hintaisella hiilikuiturunkoisella sähkövaihdepyörällä. Mutta yhteistä kaikille tuntui olevan rakkaus lajiin.

Jussi

Asetuimme aluksi mutkaan sadan metrin päähän maalista viinitarhan rinteelle. Aikaa oli vielä pitkälti toista tuntia ensimmäisen kilpailijan saapumiseen. Paikalliset juontajat pitivät kisatunnelmaa yllä (vaikka emmehän me siitä mitään tajunneet). Ja sitten tuli se sade – ei mikään kaatosade, mutta harvakseltaan isoja pisaroita lyhyissä kuuroissa. Olin laskenut, että ainoa kisassa mukana oleva suomalainen kilpailija, Jussi Veikkanen, tulisi maaliin noin 80 minuuttia ensimmäisen kilpailijan jälkeen. 

Muutaman kymmen ajajan maaliin tulon seurattuamme siirryimme vielä lähemmäs maalia erään talon katoksen suojiin. Sade ei ollut enää mitään ihan pientä ja ukkonenkin alkoi jyrähdellä. Katoksen suojasta katselimme kuinka kuskit yksi toisensa jälkeen puski lyhyen maalimäen ylös. Noin 5 minuuttia ennen kun olin laskenut Veikkasen saapuvan sade taukosi ja siirryimme radan viereen, mellakka-aidan taakse 50 m maalista. Pari minuuttia siinä seisottuamme taivas aukesi ja vettä satoi oikein kunnolla. Ja ne sateen pitävät takithan olivat kämpillä. Muutama minuutti laskettua aikaa myöhemmin Jussi kurvasi näkyviin. Suomen liput liehumaan ja kova huuto sai Jussinkin sateen kastelemille kasvoille hymyn. Tarvosipa hän jopa ylävitosia, joten ei tainnut siinä vaiheessa olla enää ihan kaikki pelissä.

BMC:n tallipäälikkö ja hänen autonsa

Kilpailun kärjen maaliintuloon oli vielä muutama tunti aikaa, joten päätimme tutustua uudelleen kisakylän tarjontaa. Melkoinen markkinameininki oli menossa. Kävelimme hiukan sivummalle ja löysimme itsemme kilpatallien huoltoautojen keskeltä: hienoja autoja ja vielä hienompia pyöriä

Etapin voittaja Uran lähestyy maalia

autojen katoilla. Joitakin hiukan tuntemattomampia kilpailijoita sukkuloi autojen lomassa. Kierroksemme jälkeen palasimme takaisin reitin varteen, mutta tällä kertaa hiukan kauemmas maalista noin 300 metrin päähän. Ja tässä vaiheessa sadekin oli kokonaan lakannut. Yksitellen enemmän tai vähemmän väsyneet kilpailijat tahkosivat ylös maalimäkeä. Kansa hurrasi kaikille, mutta äänekkäimmän kannustuksen tietenkin saivat italialaiset. Lopulta alkoi tulla etapin ratkaisun hetket. Kisakuulutuksista oli jo saatu ennakkotietoa matkan varrelta, että kolumbialainen Rigobertto Uran suorastaa lentäisi reitillä. Ensin kärkinimistä tuli italialainen Ulissi, joka meni kärkeen, sitten puolalainen Majka ja vain hetken hänen jälkeen Uran. Kilpailua tähän päivään asti johtaneella ja pinkissä johtajan paidassa ajavalla Cadel Evansilla olisi nelisen minuuttia aikaa ohittaa meidät pysyäkseen paidassa (siis pysyäkseen kokonaiskilpailun johdossa). Kolme minuuttia kulunut eikä Evansia näy. Helikopteri tosin on jo tuossa kukkulan takana, joten ei hän kaukana ole. Neljä minuuttia – nyt meni paita vaihtoon ja samalla Evans ilmestyi näkyviin, mutta hänen kannaltaan liian myöhään. Lopputulokset: Uran voitti ylivoimaisesti etapin ja sai pinkkipaidan, Ulissi oli etapin toinen ja Evans kolmas. Huomenna kisa jatkuu seuraavalla lyhyellä 150 km etapilla. Uran säilyttänee paitansa ainakin seuraaville vuorietapeille asti, kenties kisan loppuun.

Evans irvistää, mutta paita meni jo

Iso pyörä

Sumun laskeutuessa La Morraan väsyneet ja märät päivään tyytyväiset kisaturistit polkivat mäen ylös takaisin kämpille. Sumu on muuten nyt illalla melkoinen. Pihalla ei näy kuin korkeitaan 50 metrin päähän, jos sitäkään. Vaikea sanoa kuin ei näe mitään.

Sumu on laskeutunut laaksoon ylle.

Perinteinen kuva Barolo-kyltin viressä

Loppukevennykseksi italialaista huipputekniikkaa

Matkalla etelään

Matkaan päästiin, eikä mitään ainakaan vielä tunnu unohtuneen. Pari viikkoa ennen lähtö alettiin kerätä listaa mitä pitää tehdä ennen matkaa ja mitä pitää ottaa mukaan. Pikku  hiljaa ennen matkaa lista kasvoi ja samalla kaman määrä autossa. Saimme kuitenkin pakattua suht’ kaiken auton taakse ja näkösuojan vielä päälle (tosin fillari on takapenkillä :-) ).

Lohja – Turku - Tukholma - läpi Ruotsin – Juutinrauma – Iso-Belt - Vähä-Belt – Saksa; yhdellä vessatauolla ja toisella tankkaustauolla Tukholmasta Pohjois-Saksaan. Melko kivuttomasti matka meni. Ainoastaan hiukan Kööpenhaminan jälkeen tietyön aiheuttama ruuhka iski ja aikaa meni puolen tuntia ylimääräistä. Myöhään iltapäivällä saavuimme ensimmäiseen majoituspaikkaan Schleswigiin.

Olivat sitten haudanneet koiran hotellin pihaa

Schleswig on mukava pikkukaupunki muutama kymmenen kilometriä Tanskan rajalta etelään. Tiheään rakennettu keski-aikainen kaupunki: hyvin pidettyjä taloja, pihoja ja katuja. Kaupungin keskellä tietenkin kävelykatu kuten melkein aina keski-eurooppalaisissa pikkukaupungeissa. On se ihme, että Lohjalle tällainen ei sovi. Kuulemma karkottaa autoilevat asiakkaat. Hotelli oli varattu ennakkoon perusteella: google.maps – mitäs täältä löytyy – varataan tämä täältä rannasta. Pieni, tyypillinen saksalainen hotelli, ei mitään luksusta, mutta siisti ja kaikki toimi. Ja meillä oli parveke pienvenesataman suuntaan. Siellä oli mukava korkata matkan aloittava sekt.

Stau

Perjantai-aamuna matkaan jälleen. Matkaa edessä moneksi tunniksi. Eikä homma alkanut hyvin. 10 minuuttia moottoritielle ja muutaman kilometrin jälkeen stau. Ensimmäisenä tuntina etenimme 20 km. Siinä jo kävi mielessä, että kuinkahan pitkälle tänään ehtii vai pitääkö jo alkaa kohta etsiä seuraavan majapaikan puhelinnumeroa peruutusta varten. No siis tunnin jälkeen homma helpotti ja matkaan tuli vauhtia, aina välillä melko hurjastikin. Pohjat olivat jotakin 190km/h. Sitä vauhtia ei kyllä ihan joka kohdassa olisi uskaltanut ajaa, koska teiden pinta oli paikka paikoin melko kehno. Mukava matkavauhti oli 140-150km/h. Tosin noita ”vapaan nopeuden” pätkiä oli ehkä neljäsosa moottoriteistä.

Auf die Autobahn

Majapaikaksi oli kartalta valikoitunut pikkukylä nimeltä Gottenheim jonkin matkaa Sveitsin rajalta. Mitään ennennakkotietoa meillä ei ko. kylästä ollut. Moottoritieltä käännyttyämme totesin, että tuossa vieressähän kasvaa viiniköynnöksiä. Kylä osoittautuikin elävän viinin viljelyksestä: hyviä viinejä ja viljelijät ylpeitä tuotoksistaan. Alueen päärypäleet näkyivät olevan spät burgunder, weiss burgunder sekä uusi tuttavuus grau burgunder.

Majapaikkamme oli hienosti Landhotel Zur Krone. Itse asiassa viereisessä kylässä (Bötzingen, joka myös ylpeili viineillään) oli ihan samanniminen majapaikka ja läpi ajaessamme olimme pysähtyä sinne. Eipä kylässä juuri mitään muuta ollutkaan. Oikeastaan ainoa ravintola oli hotellin oma. Vaihtoehtona olisi ollut kebab-grilli tai kiinalainen(!), joten päätimme syödä poikkeuksellisesti hotelissa. Se olikin ihan positiivinen yllätys. Varsinkin paikalliset viinit ja 

Viini oli kylän ylpeydenaihe

jälkiruuat olivat guormet-tasoista. Ei siinä pääruuassakaan kyllä mitään haukkumista ollut. Hotelli ja ravintola sen yhteydessä olivat perheyritys. Nuorempi pariskunta, jossa mies oli kokki ja vaimo pyöritti muuta toimintaa. Jommankumman isä pyöri mukana ja auttoi huoneen esittelyssä ja tarjoilijana. Palvelu on aina hyvää kun on omat rahat pelissä. Mietin vain sitä, ettei taida näillä yrittäjillä juuri vapaita hetkiä olla. Niin ja huoneesta; kylläpä oli nariseva heteka ja muutenkin huone oli perinteistä saksalaista talonpoikaismallia. Ihan mukava paikka kaiken kaikkiaan ja kyllä täällä vois viihtyä hiukan pitempäänkin erityistesti, jos olisi maastopyörä mukana.  Merkattuja vaellusreittejä oli ympäriinsä pitkin viinialuetta, mutta tämä on jätettävä ehkä seuraavaan reissuun.

Herkullinen jälkiruoka etelä-saksalaisittain

TORINO

Italia näkyy edessä

Lauantai-aamuna matka jatkui läpi Sveitsin kohti Torinoa – tietenkin vasta kun paikalliset viinit oli hankittu. Valitettavasti edellisenä iltana nautittuja ei löytynyt. Basel- Bern – Fribourg – Moutreax - Colle del Gran San Bernardo – Aostoan laakso – Torino. Matkasta ei juuri muuta sanottavaa ole kuin, että maisemathan ovat mahtavat ja aina välillä korkeanpaikankammoisella jalka siirtyi kaasulta jarrulle. Iltapäivällä saavuimme Torinoon, jossa hotelli sijaitsi muutamia kilometrejä keskustasta metrolinjan varrella.  Asetuimme taloksi ja suuntasimme keskustaan metrolla. Koska lounas oli jälleen jäänyt väliin, alkoi nälkä olla melkoinen. Täällä Italiassa ravintolaan ensin saapuvat suomalaiset turistit, vartin päästä saapuu henkilökunta ja ravintola avataan puolituntia suomalaisten saapumisen jälkeen. Nyt kävi niin, että ravintola jonka valitsimme oli täyteen buukattu, mutta koska olimme niin aikaisessa, ehtisimme syödä ennen kuin pöytä oli varattu 9:15 alkaen. Kello oli siis 7:15 kun saavuimme ja ravintola avasi puolelta. Kyseinen paikka tarjosi menun kolmella kympillä ja mainostivat olevan autenttinen piemontelainen paikka – ja sitähän se oli. Erittäin maukasta: aluksi paikallista parsaa, väliin tietenkin pasta (tässä tapauksessa paikallisilla yrteillä täytettynä) pähkinäöljyn kera ja pääruuaksi kanipataa, viininä paikallinen Erbaluce. Hyvää oli.

Junan tapainen

Sunnuntain alkoi mukavan aurinkoisena. Lämpötila hipoi kahtaviittä kun aamupäivällä suuntasimme kohti kaupunkia. Tarkoituksena oli käydä läheisellä kukkulalla katsomassa sinne pykättyä kirkkoa. Mäen päälle kulkee junaksi kutsuttu laite, jonka lähtöpaikka on noin 4 km kaupungin keskustasta. Olimme katsoneet ratikan valmiiksi, mutta eikös se ollut poikkeusreitillä juuri tänä päivänä ja jäi puolimatkaa. Päivä oli hieno, joten kävelimme perille pitkin joen vartta ja katselimme paikallisten sunnuntain viettoa ulkoillen. Löysimme perille mäen juurelle ja hyppäsimme junaa. Ylhäältä mäen päältä oli melkoiset näkymät puolikilometriä Po-joen laakson yläpuolella. Niin ja oli siellä se kirkkokin ja vanhojen kuninkaiden hautoja.

Näkymä kirkonmäeltä kohti Torinon keskustaa

Palasimme kaupungin keskustaan. Mitäpä parempaa tekemistä italialaisessa kaupungissa on kun istahtaa torin laitaan kuppilaan nauttimaan lasille valkoviiniä ja katsella ihmisiä. Aamulla olin huomannut, että tänäänhän on Juventuksen viimeinen kotimatsi ja he olivat jo voittaneet Italian mestaruuden, joten illalla kaupungilla vois’ olla jotakin menoa.  Peli loppui jo viideltä ja pikku hiljaa kaupungin keskusta alkoi täyttyä musta-valkoisista raidoista. Päädyimme yhdelle pääaukioista ja katsoimme mielestämme hyvät paikat eräästä liikennejakajasta. Arvelin joukkueen tulevan jossakin vaiheessa iltaa tapaamaan fanejaan, joita keskustassa lopulta varmaankin oli useita kymmeniä tuhansia. Viimeisessä matsissa Vanha Rouva pesi Gagliarin 3-0 ja siten varmisti mestaruuden ennätyksellisellä 102 pisteellä. Se on kaikkien aikojen ennätys Euroopan isoissa pääsarjoissa (Celcit on pystynyt parempaan). Kaikki kotiottelut tällä kaudella ovat olleet voittoja. Meno toreilla oli melkoinen. Siinä suomalainen turisti oli ihan ihmeissään: erikokoiset liput liehuvat, pommit räjähtelevät, torvet törähtelevät, savut leijailevat ja laulu raikaa. Väkeä on vauvasta vaariin. Kolmen tunnin odottelun jälkeen jalkapallojumalat saapuvat aukiolla – kylläkin eri suunnasta, mistä ihmiset heitä odottivat. Alkoi ihan mahdoton ryysis kohti hitaasti etenevää bussia. Onneksi olimme korokkeella. Tuhannet kännykät kuvaavat ja porukka on ihan hulluna. Melkoinen kokemus kaiken kaikkiaan. On totta, että Italiassa on kolme uskontoa: katolilaisuus, jalkapallo ja pyöräily. Tänään jalkapallo kyllä ohitti paavin suosiossa. Tunnelmia löytyy http://youtu.be/xIORGs56rhA

Liput liehuvat

Jalkapallojumalat bussissa

Mistä tietoa

Vielä reilu viikko matkan alkuun. Muistilista matkaa varten alkaa valmistua: onko kaikki varaukset kunnossa, mitä pitää muistaa ennen matkaa, mitä mukaan, tarvitseeko jotakin vielä ostaa, miten ohjeistaa kotimies – lista alkaa olla melko pitkä, ja koko ajan tulee uutta mieleen. Mutta se siitä ja keskityn tällä kertaa tiedon hankintaan matkaa varten.

Nykyään netti on erinomainen paikka etsiä tietoa ja tehdä varaukset. Tietoa netissä on ihan kaikesta ja hakukoneet löytävät mitä ihmeellisimpiä juttuja. Sosiaalisessa mediassa voi seurata esim. La Morran kylän tapahtumia tai Bormion kylpylöiden tarjouksia lähipäivinä (jo niistä nyt sattuu olemaan kiinnostunut). Muutamia kokemuksia netin käytöstä.

Google

Google lienee yleisin hakukone, jota suht’ kaikki käyttävät. Onhan niitä muitakin, mutta itse en niitä juuri käytä. Googlehan kyllä tarjoaa paljon muitakin palveluita, joista itse olen tämän matkan suunnittelussa käyttänyt tätä blogipalvelua (blogspot), karttapalvelua, kielenkääntäjää ja sähköpostia.

Esimerkiksi majoitusta voi etsiä suoraan Google Mapsista. Tarkennetaan kartta sille alueelle, jolta majoitusta haetaan, kirjoitetaan hakukenttään esim. accomodation tai agriturismo ja yleensä löytyy useita vaihtoehtoja mistä valita. Tämän jälkeen voi surffata löydettyjen kohteiden kotisivuilla ja ottaa yhteyttä yleensä sähköpostilla.

Tuo Google Translator on kätevä apu tiedon haussa. Toki ei kannata käyttää toisena kielenä suomea, jos ei halua hauskuttaa itseään innovatiivisilla käännöksillä. Itse olen käyttänyt paljon italiasta englantiin käännöksiä. Esimerkkinä voisi mainita patikointireittien haku Bormiosta: aluksi sana ”hiking” kääntäjään ja saadaan italiankielinen vastine ”escursioni”, tämä yhdessä ”Bormion” kanssa hakukenttään ja kaikenlaista alkaa löytyä – toki vastuksetkin ovat italiaksi.

Sosiaalinen media

Facebook ja Twitter ovat erinomaisia tietolähteitä. Olen talven kuluessa seurannut useita Facebook sivuja ja twiittaajia. Monella paikkakunnalla paikallinen turisti-info pitää yllä sivuja, joilla kertovat alueen kohteista ja tapahtumista. Samoin paikalliset ihmiset ja yhteisöt twiittaavat vähän pienimuotoisimmista tapahtumista ja kiinnostavista kohteista, joista muuten ei kyllä tietäisi mitään. Alla joitakin esimerkkejä kohteista joita seuraan

• https://www.facebook.com/lamorraturismo La Morran kylän turisti-infon sivut: kuvia ja tunnelmia kylästä ja Barolon alueelta
• https://www.facebook.com/lamorraturismo Langhen alueen turisti-info: tietoa hieman laajemmalti Langhen maakunnasta
• https://www.facebook.com/pages/Cantina-Comunale-di-La-Morra/369734152036 La Morran kylän kunnallinen viinikellari: viini on alueen pääelinkeino ja se näkyy
• https://www.facebook.com/stradadelbarolo Barolon alueen viinintuottajien yhteismainos
• https://www.facebook.com/pages/Barolo-Cuoco-Pazzo-Sukula/186921594683889  Riikka Sukulan julkinen Facebook-sivu: tapahtumia ja elämää  Langhessa
• https://www.facebook.com/aptbormio Bormion matkaluinfo
• https://www.facebook.com/pages/Bormio-News/553588608031239 uutisia Bormion alueelta
• https://twitter.com/turismotorino Torinon kaupungin turisti-info, kuvia, tunnelmia ja tapahtumia Torinosta
• https://www.facebook.com/TorinoCityBreak.WeekendInTurin toinen twittaaja Torinosta
• https://twitter.com/eatandrinkpiemo syömistä ja juomista Piemontessa
• https://www.facebook.com/giroditalia Giro d’Italia tietenkin